FIILIKSET

Nyt on läksiäiset (ja samalla mun pre18v-juhlat) juhlittu, viimeisetkin kaverit hyvästelty, laukut viimeistelyä vaille pakattu ja itkut itketty! Huomenna päivällä lähtö Helsinkiin siskon ja ja hänen miehensä luo, siellä viimeset poronkäristykset naamaan ja sit ollaankin jo kentällä. Sen kuulkaas sanon että nyt ollaan tosi tosi lähellä, hui, ja oon ihan mielettömän innoissani! Vaikka oli kyllä kauheeta sanoa hyvästit kaikille läheisille, näitä tyyppejä Suomessa tulee kyllä ikävä <3 Tänään tosiaan meillä kyläili meidän lähisuku ja oli kyllä ihana saada nähdä kaikki viimesen kerran! Pari kaveria kävi kanssa vielä sanomassa päivän mittaan moikat ja tänään on kyllä hyvästelty monet ihmiset. Illemmalla menin sitten vielä sanomaan lopuille kavereista moikat, jotka juhlisti yhden mun kaverin synttäreitä porukalla. Ei sitä oikeen vaan tajua, että en oikeesti tule näkemään suurinta osaa näistä ihmisistä vuoteen, niiin outoo.

Vähän tähän väliin vähän informaatiota mun tulevasta vuodesta, en ole mun isäntäperheistä vielä mitään kertonutkaan! Mulla on siis 3 isäntäperhettä vuoteni aikana niin kuin kaikilla muillakin Rotary-vaihtareilla (tai 2-4, mutta yleensä se on se 3-4), ja näistä oon jutellut jo kahden ensimmäisen kanssa. Molemmat perheet vaikuttaa tosi ihanilta ja siksi onkin tosi hyvä fiilis lähteä! Ensimmäisessä perheessä mulla on ainoastaan vanhemmat, kun mun hostsisko ja -veli lähtevät myös vaihtoon. Onneksi ne on lähdössä kuitenkin vasta elokuussa niin ehdin niihinkin tutustua vähän:) Aluksi olin vähän pettynyt kun sain kuulla, että molemmat sisarukset on lähdössä vaihtoon mutta päätin sitten, että empäs annakaan sen haitata! Vanhemmat vaikuttaa nimittäin tosi ihanilta niin uskon, että viihdyn hyvin heidänkin kanssaan:) Toisessa perheessä mulla on vanhemmat, mutta taas sama tilanne että heidän mun ikäinen tyttönsä lähtee vaihtoon. Heillä on kuitenkin aikuisia lapsia ja mitä nyt oon Meksikon perhekulttuurista päätellyt niin musta tuntuu että näitä aikuisiakin lapsia näkee aika usein! Kolmannesta en vielä tiedä mitään muuta kuin että mulla pitäisi olla 19-vuotias host sisko, jeee:)

Mutta mitkä on mun fiilikset tällä hetkellä? Musta tuntuu, etten oikeasti vielä tajua että oon tosiaan lähdössä vuodeksi pois. Sisäistän joo että reilu vuorokausi ja oon lentokoneessa muiden meksikovaihtareiden kanssa, mutta se tuntuu vielä enemmänkin vaan ehkä lähtemiseltä kivalle lomareissulle aurinkoon, jee. Ehkä se sitten lentokoneessa tai jossain kohtaa Meksikossa iskee, en jaksa uskoa että oikeesti oon näin chilli ihminen haha. Mutta ei mua kyllä juurikaan jännitä tai pelota. Ainut mikä on saanu tähän mennessä haikean tunteen on se, että oon varsinkin tänä kesänä tajunnut kuinka upeita ihmisiä mulla mun elämässä onkaan ja niiden jättäminen tänne Suomeen kyllä tuntuu, myönnettäköön, pelottavalta. Mulla on ihana perhe ja suku ja niin paljon rakkaita ystäviä, ja heitä kaikkia oon kyllä onneksi viimeaikoina oppinutkin arvostamaan ihan uudella tavalla. Mutta se on vaan yksi vuosi mun elämästä, ja oikeat ihmiset kyllä pysyy mun elämässä vaikka ei vuoteen tavattaiskaan. Eli miks ihmeessä en käyttäis tätä mahdollisuutta? En ole katunut päätöstäni lähteä sekuntiakaan ja uskon, että avoimella asenteella en sitä tule jatkossakaan katumaan. Tiedän kyllä ettei mun vuosi tule olemaan jokapäiväistä auringonpaistetta, niin säänkään kuin fiilistenkään puolesta. Tää vuosi tulee myös varmasti kasvattamaan mua tosi paljon ja sitä mä haluankin, kasvaa ihmisenä. Eli tiivistyksenä mun fiilikset on osittain vähän ristiriitaset, mutta silti en oo pitkään aikaan ollut näin innoissani mistään. Oon vieläkin varma, että vaihtovuodesta haaveileva pikku-Moona ei haaveillut mistään ihan huonosta jutusta. Kuitenkin loppujen lopuksi kaikki on musta itsestäni kiinni. Siitä, millasen asenteen mä otan haasteita ja uusia juttuja kohtaan! Niinpä oonkin päättänyt tehdä tästä mun elämäni vuoden ja sellasen, että voin vuoden päästä käsi sydämellä todeta tehneeni tähän astisen elämäni parhaan päätöksen lähtiessäni vaihtoon! Palaillaan ehkä vielä Suomesta tai sitten jostain ihan muualta!;)







<3 Moona

MÄ

Noniin, avataanpas nyt vähän että kuka mä oikeen oon.

Oon siis pian (joojoo marraskuussa) 18 vuotta täyttävä neitonen ja oon nyt opiskellut Kangasalan lukiossa kaksi vuotta, tarkemmin vielä musiikkilinjalla! Musiikki on tärkeimpiä juttuja mun elämässä, soitin musiikkiopistossa yli 10 vuotta viulua ja laulanut mä oon varmaan siitä lähtien kun opin päästämään ääniä suustani. Nyt oon vuoden opiskellut Pirkanmaan musiikkiopistossa pop/jazz-linjalla laulua ja voi että kun mä tykkään siitä! Ilman musiikkia mä en ois mä, eikä sitä voi edes sanoin kuvailla minkälaiset fiilikset hyvästä musiikista voi saada<3 Oon myös saanut musiikin kautta mun elämään ihan mielettömän tärkeitä ihmisiä. Tykkään tosi erityylisistä musiikkityyleistä, enkä maltakkaan odottaa, että pääsen tutustumaan kunnon lattarimusiikkiin!
Oon myös pienestä pitäen harrastanut kaikenlaista liikuntaa, suunnistuksen aloitin vanhempien sisarusten perässä parin vuoden iässä ja tanssin pari vuotta myöhemmin. Nykyään näistä lajeista harrastan kunnolla vaan cheertanssia, joka tosin jäi tauolle jo keväällä loukkaantumisten ja osittain myös tän tulevan vuoden takia kun ei ollut enää aikaa panostaa lajiin siihen haluamallani tavalla. Haluaisin Meksikossa oppia tanssimaan kaikkia lattaritansseja, olis mahtavaa saada tänkin suomitytön lantio liikkeelle latinonaisten ja -miekkosten tapaan hehee.



Perhe, sukulaiset ja kaverit on mulle ihan mielettömän tärkeitä ja niiden kanssa vietänkin aikaa niin paljon kun vaan ehdin! Asustelen mun rakkaan äidin kanssa kaksin kotona (maailman parasta dogia unohtamatta), sillä mun sisarukset on jo muuttaneet muualle. Mulla on kaksi isoveljeä ja yksi isosisko jotka kaikki on mulle niiin rakkaita ja arvostan että ne on aina jaksaneet tukea niiden toheltavaa idioottipikkusiskoa, ei ole muuten aina varmastikaan ollut ihan helppoa (pus). Mua jännittää Meksikoon menemisessä lähinnä vaan se, että saanko koottua siellä samanlaista tukiverkostoa mun ympärille. Mutta onneks en todellakaan ole mikään ihan hiljanen hissukka enkä tuntemattomienkaan kanssa jää sanattomaksi x)



Mä rakastan matkustelua ja uusien paikkojen tutkimista ja kulttuureihin tutustumista. Oon päässyt matkustelemaan mun perheeni kanssa tooosi paljon ympäri maailmaa, josta oon hirveen kiitollinen. Mun on välillä vaikea ymmärtää ihmisiä jotka haluaa vaan jämähtää Suomeen, jos mulla olisi vaan rahaa niin matkustelisin koko ajan! Mua ei sinänsä iske sellanen samssa 5 tähden all inclusive-hotellissa Kanarian saarilla joka vuosi vierailu, vaan haluun oikeesti tutustuu paikkoihin ja eri kulttuureihin ja ihmisiin. Rakastan kyllä Suomea, mutta parasta on nähdä muutakin maailmaa! Matkustelu on ihanan silmiä avartavaa ja saa myös arvostamaan omaa kotimaata ihan uudella tavalla. Ette varmaan siis enää ihmettele miksi oon lähdössä vaihtoon x)






Musta on ihanaa jutella vieraille ihmisille ja tutustua uusiin tyyppeihin. Vaihdossa mua innostaakin se, että tuun tapaamaan siellä niin monia erilaisia ihmisiä jotka tulee ihan eri puolilta maailmaa ja ihan erilaisista oloista. Oon ollut nyt pariin otteeseen meidän lukion kautta sellasissa viikon mittaisissa opiskelija vaihdoissa, missä tutustuttiin meidän ikäisten paikallisten elämään, asuttiin perheissä ja käytiin koulua. Oli ihan huikeeta huomata, kuinka ihan toisenlaista elämää elävä voikaan olla niin samanlainen tyyppinä ja oonkin saanut noinkin lyhyen ajan projekteista tosi hyviä ystäviä!



Toivon, että tää antoi vähän osviittaa siitä, että minkälainen tyyppi täällä kirjoittelee! Nyt jäljellä kolme kokonaista päivää Suomessa ja ainut asia mikä mua kunnolla jännittää on se, että lähden kohta ilman matkalaukkua kun en saa aikaseksi pakata. Haluisin ottaa mahdollisimman vähän mukaan, mutta helpommin sanottu kuin tehty tälläselle vaatefriikille.. Käytiin tänään ottamassa tällasia perusmainstreamvaihtari "Lähen vaihtoon, poseeraan Suomen lipun kanssa" -kuvia, ja ne saa nyt toimia tän postauksen kuvituksena!



<3 Moona

TAKE A CHANCE

Moikka!

Mun vaihtovuoteni tulee starttaamaan tasan 6 päivän päästä, kun treffaan muut Meksikoon lähtevät vaihtarit Helsinki-Vantaan lentokentällä aikaisin sunnuntaiaamuna. Hui kun aika kuluu nopeasti, justhan mä täyttelin vaihtohakemusta ja mietin että missäköhän maassa sitä vuoteni haluaisin viettää. Oon jo vaikka kuinka kauan puhunut tän blogin tekemisestä, mutta kuinka ollakaan, mut tuntien sain vasta nyt aikaiseksi tehdä tän. Tässä blogissa tosiaan kirjoittelen mun vaihtovuodesta Meksikossa, tarkemmin kaupungissa nimeltä León. Tein tän blogin lähinnä sen takia, että kaikki sukulaiset ja kaverit pystyy helposti seurailemaan miten mulla menee siellä maailman toisella puolen, mutta toki oon iloinen jos joku muukin mun seikkailua innostuu seurailemaan! Pyrin myös tietysti parhaani mukaan mun vuoden edetessä antamaan hyviä vinkkejä tuleville vaihtareille!

                                

Oon haaveillut vaihtoon lähdöstä varmaan siitä asti kun sain kuulla, että sellainen on tässä meidän maailmassa mahdollista. Ekan kerran varmaan innostuin siitä kunnolla, kun kuulin joitain vuosia mua vanhempien tuttujeni lähteneen vaihtoon ja innoissani sitten seurailin heidän seikkailujaan, mistäs muualtakaan kuin heidän vaihtariblogeistaan! Silloin päätin, että jos jonkun mun unelmista pyrin toteuttaamaan, niin se on kyllä tämä; Vuosi "yksin" täysin uudessa kulttuurissa, täysin uusien ihmisten keskellä. Ja tässä mä nyt oon! Melkoisen paperisodan ja myös muunlaisten mutkien kautta voin sanoa olevani valmis lähtemään vuodeksi maailman toiselle puolen! Tosiaan järjestönäni toimii Rotary Youth Exchange, josta mulla on tämän astisen kokemukseni perusteella kyllä pelkkää positiivista sanottavaa:) Rotary on siis eettisellä pohjalla toimiva järjestö, jonka toiminta perustuu hyväntekeväisyyteen ja yksi osa heidän toimintaansa on tämä nuorisovaihto. Järjestö on siis voittoa tavoittelematon, jonka vuoksi heiltä vaihtoon lähteminen taitaa olla myös kaikista edullisin vaihtoehto! Sopii mulle heheh. Tämän takia Rotareilla on myös oikeus valita vaihto-oppilaansa tarkkaan, sillä me edustetaan Rotaryn toimintaa myös maailmalle lähtiessämme. Niimpä oonkin tosi tosi kiitollinen että oon valikoitunut tähän sakkiin!

                   
Siinä se mun tuleva kotikaupunki León näkyy! Ihan pieni tollanen 2 miljoonan asukkaan tuppukylä kyseessä heheh.

Miksi Meksiko? Kiinnostuin Meksikosta vaihtomaana kunnolla kun juttelin siellä aikasemmin olleiden vaihtarien kanssa jotka oli ihan rakastuneet kyseiseen maahan. Halusin lähteä johonkin ihan erilaiseen kulttuuriin ja uskon että sellainen ainakin Meksikosta löytyy! Oon jo nyt tosi kiinnostunut siitä kulttuurista ja mielenkiinnolla odotan siihen lisää tutustumista. Myös mun kuulemani jutut heidän rennosta ja iloisesta elämänasenteesta, hyvästä ruuasta ja ennenkaikkea lämminhenkisistä ihmisistä sai mut kiinnostumaan. Tietysti myös espanjan kielen oppimista odotan innolla, siinä kielessä on vaan jotain mistä tykkään! Oon nyt lukiossa 6 kurssia sitä lukenut ja vaikka se ehkä kuulostaa paljolta, niin ei se multa vielä ihan suusta sujuvasti ulos pulppua... Kyllä mä aika paljon jo kirjotusta ymmärrän, mutta nopeen puheen ymmärtäminen ja oman puheen tuottaminen onkin sit ihan eri juttu x) Mutta toivottavasti jo pian mun ja espanjan kielen välit on jo paremmassa kunnossa hahah!

Tällaista antia tarjoilee Google Leonista!

Tästä ekasta postauksesta tuli nyt vähän sekava ja asiantäyteinen, mutta eiköhän tää tästä ala pikkuhiljaa rullailemaan! Teen ainakin vielä jonkinlaisen esittelyn itestäni niin, että mahdolliset tuntemattomammatkin lukijat saa vähän hajua siitä että millanen tyttö täällä kirjoitteleekaan:) Kerron myös varmaan lisää vähän viime hetken fiiliksistä ja valmisteluista! Mulle saa tietty myös antaa palautetta ja kommenttia ja jos kiinnostaa, niin Instagramista mut löytää nimellä @mmondee. Nyt vihdoin lopetan tän sepustuksen, tervetuloa vaan seuraamaan mun vuotta!:)

Tän näkönen naama täällä kirjoittelee!

<3 Moona