MÄ

Noniin, avataanpas nyt vähän että kuka mä oikeen oon.

Oon siis pian (joojoo marraskuussa) 18 vuotta täyttävä neitonen ja oon nyt opiskellut Kangasalan lukiossa kaksi vuotta, tarkemmin vielä musiikkilinjalla! Musiikki on tärkeimpiä juttuja mun elämässä, soitin musiikkiopistossa yli 10 vuotta viulua ja laulanut mä oon varmaan siitä lähtien kun opin päästämään ääniä suustani. Nyt oon vuoden opiskellut Pirkanmaan musiikkiopistossa pop/jazz-linjalla laulua ja voi että kun mä tykkään siitä! Ilman musiikkia mä en ois mä, eikä sitä voi edes sanoin kuvailla minkälaiset fiilikset hyvästä musiikista voi saada<3 Oon myös saanut musiikin kautta mun elämään ihan mielettömän tärkeitä ihmisiä. Tykkään tosi erityylisistä musiikkityyleistä, enkä maltakkaan odottaa, että pääsen tutustumaan kunnon lattarimusiikkiin!
Oon myös pienestä pitäen harrastanut kaikenlaista liikuntaa, suunnistuksen aloitin vanhempien sisarusten perässä parin vuoden iässä ja tanssin pari vuotta myöhemmin. Nykyään näistä lajeista harrastan kunnolla vaan cheertanssia, joka tosin jäi tauolle jo keväällä loukkaantumisten ja osittain myös tän tulevan vuoden takia kun ei ollut enää aikaa panostaa lajiin siihen haluamallani tavalla. Haluaisin Meksikossa oppia tanssimaan kaikkia lattaritansseja, olis mahtavaa saada tänkin suomitytön lantio liikkeelle latinonaisten ja -miekkosten tapaan hehee.



Perhe, sukulaiset ja kaverit on mulle ihan mielettömän tärkeitä ja niiden kanssa vietänkin aikaa niin paljon kun vaan ehdin! Asustelen mun rakkaan äidin kanssa kaksin kotona (maailman parasta dogia unohtamatta), sillä mun sisarukset on jo muuttaneet muualle. Mulla on kaksi isoveljeä ja yksi isosisko jotka kaikki on mulle niiin rakkaita ja arvostan että ne on aina jaksaneet tukea niiden toheltavaa idioottipikkusiskoa, ei ole muuten aina varmastikaan ollut ihan helppoa (pus). Mua jännittää Meksikoon menemisessä lähinnä vaan se, että saanko koottua siellä samanlaista tukiverkostoa mun ympärille. Mutta onneks en todellakaan ole mikään ihan hiljanen hissukka enkä tuntemattomienkaan kanssa jää sanattomaksi x)



Mä rakastan matkustelua ja uusien paikkojen tutkimista ja kulttuureihin tutustumista. Oon päässyt matkustelemaan mun perheeni kanssa tooosi paljon ympäri maailmaa, josta oon hirveen kiitollinen. Mun on välillä vaikea ymmärtää ihmisiä jotka haluaa vaan jämähtää Suomeen, jos mulla olisi vaan rahaa niin matkustelisin koko ajan! Mua ei sinänsä iske sellanen samssa 5 tähden all inclusive-hotellissa Kanarian saarilla joka vuosi vierailu, vaan haluun oikeesti tutustuu paikkoihin ja eri kulttuureihin ja ihmisiin. Rakastan kyllä Suomea, mutta parasta on nähdä muutakin maailmaa! Matkustelu on ihanan silmiä avartavaa ja saa myös arvostamaan omaa kotimaata ihan uudella tavalla. Ette varmaan siis enää ihmettele miksi oon lähdössä vaihtoon x)






Musta on ihanaa jutella vieraille ihmisille ja tutustua uusiin tyyppeihin. Vaihdossa mua innostaakin se, että tuun tapaamaan siellä niin monia erilaisia ihmisiä jotka tulee ihan eri puolilta maailmaa ja ihan erilaisista oloista. Oon ollut nyt pariin otteeseen meidän lukion kautta sellasissa viikon mittaisissa opiskelija vaihdoissa, missä tutustuttiin meidän ikäisten paikallisten elämään, asuttiin perheissä ja käytiin koulua. Oli ihan huikeeta huomata, kuinka ihan toisenlaista elämää elävä voikaan olla niin samanlainen tyyppinä ja oonkin saanut noinkin lyhyen ajan projekteista tosi hyviä ystäviä!



Toivon, että tää antoi vähän osviittaa siitä, että minkälainen tyyppi täällä kirjoittelee! Nyt jäljellä kolme kokonaista päivää Suomessa ja ainut asia mikä mua kunnolla jännittää on se, että lähden kohta ilman matkalaukkua kun en saa aikaseksi pakata. Haluisin ottaa mahdollisimman vähän mukaan, mutta helpommin sanottu kuin tehty tälläselle vaatefriikille.. Käytiin tänään ottamassa tällasia perusmainstreamvaihtari "Lähen vaihtoon, poseeraan Suomen lipun kanssa" -kuvia, ja ne saa nyt toimia tän postauksen kuvituksena!



<3 Moona